Remontoimme vierashuoneen syksyllä ja olin jo pidemmän aikaa etsinyt sopivaa taulua sängyn yläpuolelle. Kun sopivaa taulua ei löytynyt päätin tehdä kuvakollaasin omista valokuvista. Aloitin kuvakollaasin suunnittelun joulun välipäivinä. Vaikka visio oli selvä, niin toteutus oli haastavampaa kuin luulin.
Joku muu aloittaisi miettimällä, miten asettelee kuvien kehykset sekä, minkä kokoisia ja muotoisia ne ovat. Minä taas aloitin muokkaamalla kuvia haaveillen vanhoista matkoista - mukavaa, mutta ei todellakaan paras mahdollinen aloitus. Halusin tehdä kuvista samansävyiset kuin tyyny ja tapetit, niin että ne tukisivat sisustusta. Värikkäät kuvat olisivat tehneet makuuhuoneesta liian levottoman. Koska alkuperäiset kuvat olivat hyvinkin eri sävyisiä, täytyi ne ensin muuntaa mustavalkoisiksi. Vasta sitten pystyi näkemään, mikä olisi kuville oikea sävy.
Kehysten piti alun perin olla kuparinväriset, mutta valitsin lopulta mustat, joissa oli enemmän särmää. Tilasin kuvia ja kehyksiä pariinkin otteeseen, koska kollaasiin tarvittiin yllättävän monta taulua (jos olisi aloittanut suunnittelemalla ja miettimällä kehysten koot ja paikat, niin tämäkin asia olisi ollut alun pitäen selvä).
Huoneessa oli jo ennestään mustat valokuvahyllyt, joita ensin ajattelin hyödyntää. Koska ne olivat aika kapeat ja jotkut kehyksistä isoja ja korkeita, kehykset kiepsahtivat hyllyltä alas. Oli parempi unohtaa kuvahyllyt ja naulata jokainen kuva erillisenä seinään.
Seuraavaksi piti saada taulut seinälle. Sehän näppärältä naiselta toteutuu hetkessä, paitsi että ei. Useamman tunnin väännön jälkeen seinä oli kuitenkin lopulta valmis, tai niin luulin. Tyytyväisenä esittelin työni tulosta miehelle, jonka kommentti oli musertava: "kauhea, mikä valokuvanäyttely tuo on? "Laitoin Sanjalle viestiä, ja kommentti oli: "samaa mieltä, enkö sanonut, että suunnittele ensin lattialle tai sängylle!"
Sanja laittoi uudelleen linkin Momtastic-sivustolle, jossa kerrottiin, kuinka kollaasi rakennetaan:
asetellaan kuvat kehyksineen vaikka lattialla malliksi siitä, kuinka ne halutaan järjestää
leikellään paperista tarkalleen kehysten kokoiset kappaleet
paperimallit ripustetaan teipillä seinälle oikeille paikoilleen = välimatkat tarkennetaan mittaamalla ja mallit suoristetaan vatupassilla)
lopuksi naulataan oikeankokoiset taulut paperin päälle ja revitään paperit alta pois.
Kuulosti hyvältä, mutta minulla oli vielä parempi idea. Pyysin, että mies, joka on hyvä vatupassin käyttäjä ja muutenkin tarkka tyyppi, purkaa räpellykseni ja ripustelee kuvat uudelleen. Suunnittelimme mallin sängylle, käänsimme sen kertaalleen ylösalaisin, ja hän ryhtyi hommiin. Nyt seinä on valmis ja sai kaikkien hyväksynnän.
Kuinka iso merkitys onkaan sillä, että kuvat rytmitetään oikein!