Lehtikuuset ovat taas siinä vaiheessa, että mieli tekisi tarttua moottorisahaan tai soittaa metsuri paikalle puunkaatohommiin. Onneksi näyttää siltä, että olemme keksineet ratkaisun ongelmaan!
Joissain maissa lehtikuusia pidetään pyhinä puina ja keijujen asuinpaikkoina. Pihassa oravat kisailevat valtavaa puunrunkoa ylös ja alas, keväisin ihailemme kahden lehtikuusen hennon vihreiden, uusien neulasten puhkeamista ja syksyllä niiden upeita, kellertävän punaisia ruskavärejä. Talvisin lehtikuuset ovat lehdettämiä ja juuri nyt on se aika vuodesta, jolloin neulaset varisevat peittäen koko puutarhan ja lähiympäristön enemmän tai vähemmän ohueen seittiinsä.
Lehtikuuset kasvavat puutarhamme itämaisessa osassa, joka on katettu valkoisilla koriste- ja luonnonkivillä. Kun neulaset ovat varisseet, ne pikkuhiljaa maatuvat ja muodostavat kivien päälle multakerroksen, jossa alkaa kasvaa rikkaruohoja ja sammalta. Samaa asiaahan valittelin jo aiemmassa postauksessa, ja mietin, pitäisikö kivistä vain luopua ja hankkia tilalle sammalpuutarha.
Tänä vuonna päätimme kokeilla uutta ratkaisua ongelmaan ja peittää kiveyksen katekankaalla. Asettelimme katekankaiden painoksi kiviä, ja niin kankaat pysyivät hyvin paikallaan jopa Liisamyrskyn puuskissa.
Marjakuusta muotoillessani neulasia sataa ropisi päälleni tuulen lennättäessä hentoja neulasia ympäriinsä. Terassi ja pihahuonekalut peittyvät neulasharsoon. Neulasia on kaikkialla, koska ne kulkeutuvat kenkien mukana ulkoa sisään sekä etu- että takaovesta.
Parin viikon neulassateen jälkeen ollaan jo loppusuoralla ja lehtikuuset näyttävät aika paljailta, joten kohta voimme kaataa nelaset kompostiin ja korjata kankaat varastoon.
Onneksi näyttäisi, että kateharsoilla olemme ratkaisseet ainakin osan ongelmaa ja ensi vuonna voimme laajentaa niitä pihan muille alueille. Niidenhän ei tarvitse olla paikallaan kuin pari viikkoa juuri sen ajan, kun lehtikuuset riisuuntuvat talviasuun. Suosittelen, jos kärsit samasta ongelmasta!
Sirpa