Joitain vuosia sitten rakensimme roskakatoksen, jossa on viherkatto. Suunnitteilla oli ollut jo jonkin aikaa roskakatoksen rakentaminen, idea viherkatosta iski, koska oli kiva päästä itse kokeilemaan pienimuotoisesti, kuinka sellainen toimii. Suunnittelimme itse rakenteet hyödyntäen netistä löydettyjä hollantilaisia ohjeita.
Roskakatoksen viherkatto
Katos on auki edestä ja sivut, sekä takaseinä on rakennettu rimoista eli ihan perus roskakatos, jonne mahtuu isohko roska-astia ja lämpökompostori. Katon täytyy olla kalteva ja yleensä suositellaan 1:20 - 1:50 suhdetta, jottei vesi seisoisi kasvien juuristossa. Katon kulma ei saa olla liian jyrkkä, muuten maa-aines ei pysy katolla. Kattoa kiertää kehikko reunat ylöspäin, niin että multa ja kasvit pysyvät katolla myös sateella ja talvella. Alareunan ja katon välissä on kapea tila, niin että vesi ja räntä pääsevät valumaan pois.
Nykyisin netistä löytyy suomenkielisiä ohjeita, joissa kattoon suositellaan huopakatteen päälle sokkelilevyä ja juurikangasta. Kaupasta voi myös ostaa valmiita viherkattorakenteita.
Meillä pelkkä huopakate on palvellut jo monia vuosia, mutta ehkä, jos rakentaisin katoksen nyt, laittaisin sen päälle vielä juurikankaan. Juurikangas on toiminut hyvin myös viherseinäkkeessä, jonka rakensimme keväällä. Lisäksi katon kantavuus täytyy huomioida, jos tekee isompia rakennelmia.
Viherkatto & kehikko
Kehikko täytyy jakaa osiin lokeroiksi esim. välilaudoilla. Minä sahasin turvetiilet neljään osaan, niin että sain pitkiä, kapeita, matalahkoja pötköjä. Ladoin ne peräkkäin ja rakensin niiden avulla pieniä (n. 30 x 30 cm) lokeroita, jotka pitävät maa-aineen paikallaan. Lokerot täytetään ohuella sorakerroksella sekä mullan ja turpeen sekoitteella. Myös komposti käy joukkoon, mutta silloin maasta tulee usein muhkuraisempaa.
Kasvit viherkattoon
Viherkattoja on monenlaisia ja niille voi kylvää niittykasveja, istuttaa heiniä tai siirtää sammalta. Turvetiilet myös sammaloituvat ajan kanssa. Meidän kattomme on tehty maksaruohoista ja mehikasveista, joita puutarhassamme on runsaasti. Ne kylvääntyvät itsestään helposti ilman juuriakin, joten karsiessani liiaksi innostuvia maksaruohoja puutarhasta, heitän usein ylimääräiset, pienemmät kasvit katolle. Koska mehikasvit eivät tarvitse paljon multaa tai vettä, ne toimivat melkein missä vaan. Nykyään on myös mahdollista tilata maksaruoholevyjä, joilla saa nopeasti näyttävää jälkeä.
Viherkatto ei tarvitse erityistä hoitoa, paitsi talven jälkeen ainakin alkuvuosina on hyvä tarkistaa täytyykö multaa tai kasveja lisätä - yleensä aina tarvitsee.
Aiemmin olen käyttänyt vain matalampia kasveja kuten kaukasian-, kelta- ja valkomaksaruohoja, mutta tänä vuonna päätin kokeilla, miten isomaksaruoho toimisi. Se on juurtunut hyvin, on pienempi kokoinen kuin yleensä, mutta talven jälkeen vasta näkee, kuinka se jaksaa nousta pystyyn ohuessa mullassa vai sopeutuuko se ja jää pienikokoiseksi.
Katollehan voi siirtää kokeilumielessä melkein mitä tahansa pienijuurisia kasveja. Nyt seuraavaksi aion kokeilla istuttaa kevätsipuleita, joiden kukinta alkaa aikaisin keväällä.
Sitä odotellessa!