Nyt on taas se aika kesästä, kun linnut laulavat, yöt ovat valoisia ja pionien huumaava tuoksu täyttää kesäillan. Tai itse asiassa vain osa pioneista tuoksuu, ja myös tuoksut vaihtelevat saattaen olla täysin erilaisia riippuen lajikkeesta.
Aluksi on vain hehkeä lupaus tulevasta, mutta pionin nuput ovat aivan yhtä ihania kuin kukatkin.
Kesäkuussa ensimmäisenä nuppunsa aukaisee silkkipaperimainen kuolanpioni, joka on yksi kauneimmista pioneista, mutta sen kukat kestävät vain muutaman päivän.
Sarah Bernardin kukat ovat kauneimmillaan juhannuksen tienoilla. Ne kukkivat kauemmin kuin kuolanpionit, mutta yleensä niistä voi nauttia vain pienen hetken, koska usein kova tuuli tai riepotteleva myrsky korjaa nopeasti satonsa.
Pionit rakastavat aurinkoa, mutta eivät paikan muutoksesta. Joidenkin kasvien tiedetään kasvaneen ja kukkineen samalla paikalla yli 50 vuotta. Olen kyllä siirtänyt pioneja omalla pihallani, koska joskus se vain on tarpeen. Ehkä yksi kesä on jäänyt vähemmälle kukinnalle, mutta seuraavana kesänä väriloisto on taas häikäissyt silmää.
Suurin osa pioni lajikkeista on alkujaan Kiinasta ja kiinanpionit ovatkin Suomen yleisin pioni, joita on satoja erilaisia. Yleensä ne kukkivat heinäkuussa riippuen lajista.
Kiinassa pionien kukkia ja juuria käytetään lääkkeissä. Niiden pureskelu ei välttämättä ole hyvä juttu, koska pionit ovat jonkin verran myrkyllisiä.
Pionien värit vaihtelevat vaaleanpunaisesta fuksiaan sekä valkoiseen tai tarhapionin tummaan punaiseen. Vaikea valita, mikä niistä on kaunein.
Ehkä itse pidän kuitenkin kauneimpana pionina arkaa ja oikukasta puupionia.
