Marraskuussa alkaa perheessämme talven juhlakausi, isänpäivä sekä kahdet syntymäpäivät ja hollantilaiseen tapaan juhlimme vielä aikuistenkin syntymäpäiviä. Kakku on koristeltu ruusun terälehdillä, joita vielä löytyy puutarhasta. Onneksi on luvattu lämmintä ilmaa, joten ehkä nyt koronavuonna 2020 istumme terassilla lampaantaljoilla vuoratuissa tuoleissa torkkupeittojen alla. Onhan tämä poikkeuksellinen vuosi!
Siirsin jo monet kasvit ruukuista maahan talvehtimaan, mikä on sääli, koska ilmat jatkuvat lämpiminä, ja terassia koristavat monin paikoin vain karisseet lehdet. Toisaalta keltaiset lehdet ovat upeita ja värien ilotulitus tuntuu vain jatkuvan. Syysvärien sävyt riippuvat siitä, kuinka paljon aurinkoa kasvi on saanut tai miten ravinteikas maaperä on, punainen väri tarkoittaa paljon aurinkoa ja vähän ravinteita, kun taas keltainen väri on vähemmän aurinkoa, mutta enemmän ravinteita. Tietysti eri kasvit värittyvät eri tavoin.
Osa puutarhasta on jo "paketissa". Pohdin viikko sitten, mitä tehdä lehtikuusen miljoonille neulasille, jotka karisevat valkoiselle kiveykselle. Pitäisikö unohtaa valkoiset kivet ja hyväksyä se, että niiden päällä alkaa kasvaa sammalta. No, päätimme vielä kerran yrittää, ja peittelimme valkoiset kivet kateharsolla. Saa nähdä kuinka tämä ratkaisu toimii. Ainakin harsot kestivät jo yhden tuulisen päivän ja ovat edelleen paikallaan.
Japaninverivaahteran ruskeanpunaiset värit tummuvat yhä upeammiksi. Osa kasveista kuten pronssisarat, tuijat, keijunkukka ja alppiruusu talvehtivat istutusaltaissa, joten ne koristavat vielä terassia. Myös yksivuotinen keijunmekko kukkii vielä täysillä.
Pampaheinän siirsin jo maahan, mutta leikkelin sen punertavia koristeellisia varsia isoon pulloon, joka koristaa istuinryhmää. Taustalla ruukussa on hopeapiippo, jota en onneksi vielä ole ehtinyt siirtää ruukusta pois.
Sirpa